Monday, February 14, 2011

EPÄUSKON VAARALLISUUS

Jumala on juurruttanut minuun kammon epäuskoa kohtaan. Tämän kammon on saanut aikaan Raamatun tutkiskelu. Sen tuloksena olen nähnyt esimerkkejä epäuskon kauheista seurauksista.

Kiitän Jumalaa koko olemuksellani siitä, että hän on näyttänyt minulle epäuskon aiheuttaman harmin ja tuhon. Me uskovat olemme ottaneet tämän aiheen aivan liian kevyesti. Olemme ajatelleet, että Jumala jättäisi huomioimatta suurien vaikeuksien ja kärsimyksien takia nousevan epäilyn.

Aiemmin ajattelin, että Herra vähän ”löysäisi” niille, jotka kohtaavat näennäisesti toivottomia tilanteita. Esimerkiksi opetuslapset olivat uppoamaisillaan veneessä, myrskyssä ja. Minä ajattelin: "Herra, he ovat vain ihmisiä. He ovat hämmennyksissään kaikesta. Näytti toivottomalta ja se oli vain ihmisen tapa reagoida." Jeesus kuitenkin nuhteli heitä heidän vähäisen uskonsa vuoksi.

On kyllä aikoja itkullekin – silloin, kun Jeesus kuiskaa rakastavasti: "Ei se mitään, itke vain; minä kerään kyyneleesi talteen." On murheen aikoja, jolloin olemme hämmentyneitä ja itkemme: "Missä olet kaiken tämän keskellä, Herra?" Me palvelemme rakastaa Isää, jota tunteemme koskettavat. Joskus uskomme hämärtyy, kun pelot tuntuvat ylitsekäyviltä.

Meidän ei kuitenkaan tule viivytellä näissä peloissa ja ohimenevissä epäuskon hetkissä. Meidän tulee nousta ylös ja "mennä hänen siipiensä suojaan". Jumala ei tunne sääliä epäuskoa kohtaan. Koko Raamattu todistaa siitä. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta hän ei hyväksy tekosyitä. Hän hyväksyy vain uskon.

Israelilaiselle annettiin kymmenen mahdollisuutta luottaa Jumalaan hirveissä olosuhteissa. Jokainen kriisi oli Herran tekoa. Heidän epäuskonsa seuraus oli 40 vuotta toivottomuudessa, hämmennyksessä ja surussa. He jäivät paitsi Jumalan siunauksesta. He eivät voineet epäuskonsa takia päästä sisälle Jumalan lepoon, rauhaan ja suureen hyvyyteen elämässään. Jumala kutsui epäuskoa pahaksi. "Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän" (Hebr.3:12).

Epäusko johtuu useimmiten Jumalan Sanan hylkimisestä. On mahdotonta uskoa ilman Jumalan sanan ravintoa ja sen lupauksiin tukeutumista.

Minä valitsen luottamuksen Jumalaan. Minä en tahdo "ruumiini kuolevan erämaassa" niin kuin israelilaisille kävi. Jumala käski minua: "vyötä kupeesi...heitä kaikki huolesi minun huomaani...lakkaa tuijottamasta olosuhteisiisi...älä enää kysy miksi. Ravitse itseäsi joka päivä minun sanallani muista lupaukset. Rukoile luottaen...usko kaikesta sydämestäsi, että Jumala rakastaa sinua...hän ei ole sinua hylännyt. Ehtoolla on itku vieraana...mutta aamulla ilo."

Mitä ikinä käyt läpi, vaikka kulkisit pimeässä ja kuoleman varjon laaksossa, Jumala on luvannut olla kanssasi. Tänään, nouse ylös ja ala luottaa. Sinun epäuskosi ei muuta mitään, vain usko avaa ovet vapautukseen.

"Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväsillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät