Friday, January 18, 2013

LASKE TAAKKASI MAAHAN

Taakkojen laskeminen vaatii voimallista päätöstä ja sellaista hengellistä kirurgista toimenpidettä, jonka vain Pyhä Henki voi tehdä.

Näemme tämän selvästi Nehemian kirjassa. Siihen aikaan israelilaiset rakensivat uudelleen Jerusalemin portteja uskollisesti ja ahkerasti. Kun portit oli saatu takaisin paikoilleen, kansa lakkasi kunnioittamasta pyhäpäivän viettoa. Pitkät jonot eläimiä kulki Jerusalemin porteista kaupungin kauppatorille ja takaisin kantaen tavaroita selässään joka viikko.

Nehemiaa suututti, kun hän näki kaiken tämän tapahtuvan lepopäivänä (ks. Neh.13:15). Hän käski ihmisiä laskemaan maahan kaikki kuormansa ja kunnioittamaan Jumalan Sapattia. Kun eivät he kuunnelleet, hän korotti ääntään: ”Ja minä nuhtelin Juudan ylimyksiä ja sanoin heille: ’Kuinka te teette näin pahasti ja rikotte sapatinpäivän?’ ” (Neh.13:17). Hän siis sanoi: ”Minä nuhtelin heitä, saarnasin heille, varoitin heitä, mutta mikään ei auttanut.”

Lopulta Nehemia sai tarpeekseen ja ryhtyi rohkeasti toimeen: ”Ja niin pian kuin oli tullut pimeä ennen sapattia Jerusalemin porteissa, käskin minä sulkea ovet ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatin jälkeen. Ja minä asetin palvelijoitani porteille, ettei yhtään kuormaa pääsisi kaupunkiin sapatinpäivänä”(Neh.13:19).

Rakas lukija, taakkasi pitävät aina leiriä sydämesi ulkopuolella odottaen tilaisuutta päästä sisään. Saatat laskea ne maahan yöksi, mutta aamulla ne ovat taas siellä, samat vanhat huolet ja murheet, jotta ottaisit ne takaisin harteillesi.

Niin, mitä Nehemia tekikään lopettaakseen kuormien kantamisen? Hän sanoi: ”Mutta minä varoitin heitä ja sanoin heille: "Minkä tähden te jäätte yöksi muurin edustalle? Jos vielä kerran teette sen, niin minä käyn teihin käsiksi." Sen jälkeen he eivät enää tulleet sapattina”(Neh.13:21).

Kun Nehemia tuli kestokykynsä äärirajoille, hän uhkasi voimalla. Rakas lukija, Se meidänkin on tehtävä, jotta saisimme kaikki taakkamme pysymään sydämemme ulkopuolella. Nehemian tavoin meidänkin tulee rukoilla kaikesta sielustamme: ”Tämä ei ole Jumalan tapa! Elän kyllä Sapatin levossa, mutta sieluni on kaikkea muuta kuin levollinen. Kaikki huoleni ja murheeni tulevat ja menevät, mihin lystäävät. Minun pitää hallita näitä taakkojani, hinnalla millä hyvänsä.