KIITÄ JUMALAA HÄNEN HYVYYDESTÄÄN

”Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella. Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron.

Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon” (Ps.145:5-7). Tässä käytetty sana peljättävä tarkoittaa, että hänen työnsä ovat niin suuret, että ne herättävät ihmetystä ja pelkoa.

Emme voi kieltää Jumalan käskyä, että häntä tulee ylistää kaikesta hänen erinomaisuudestaan, mutta meidät on erityisesti kutsuttu ylistämään häntä hänen hyvyydestään.

Huomaa, että psalminkirjoittaja vaatii ylistyksen runsautta, kun muistamme Isän hyvyyttä. Daavidin oli tapana veisata näitä ylistyksiä viljavin ilmaisuin, panna ylistys kuohumaan esiin kuin vesi, joka syöksyy alas vuorelta.


Psalmissa 107:8-9 Daavid kirjoittaa: ”Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä”.

Puhe Jumalan ylistämisestä hänen hyvistä teoistaan menneisyydessä kosketti sydäntäni, ja se vaikutti minussa halun tehdä Daavidin tavoin. Meidät on kutsuttu juhlimaan hänen hyvyyttään!

Daavid selittää lisää hyvyyttä, josta hän puhuu: Jumalan halusta käyttää armoa, kun hän säälii meidän vaikeuksiamme ja kärsimyksiämme. Daavid lainasi 2 Moos. 34:6:tta, jossa Jumala puhui Moosekselle: ”Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ‘Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa’ ”.

Rakas lukija, katso taaksepäin ja muista, kuinka hyvä Herra on ollut sinua kohtaan. Mieti hänen myötätuntoaan, joka ei koskaan pettänyt, kun hän kuljetti sinut läpi vaikeuksien. Minusta on ihana ylistää Jumalaa kaikesta, mutta erityisesti hänen hyvyydestään. Ei vain menneestä hyvyydestä, vaan siitä, mitä näen päivittäin ympärilläni tämän hetken elämässä.

”Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti”(Ps.23:6).