Monday, February 8, 2016

TARPEESSA OLEVAT LAPSET by Gary Wilkerson

Kristus alkaa työnsä meissä usein, kuin olisimme lapsia, joiden tarpeista Hän pitää huolen. Tämä tapahtui kaikissa evankeliumeissa, kun Hän palautti sokean näön, paransi verenvuotoa sairastavan naisen ja ruokki nälkäisiä ihmisjoukkoja. Hän kohtasi kärsiviä ihmisiä siellä, missä he olivat ja täytti heidän tarpeensa. Se oli riittävä syy ihmisten parveiluun Hänen perässään. Jopa jotkut fariseukset seurasivat Kristusta Hänen tekemiensä ihmeiden takia.

Itse päätin seurata Jeesusta, kun hän oli täyttänyt syvimmän tarpeeni. Olin teini-ikäisenä usein kovin epävarma Jumalan todellisuudesta. Olin polveutunut pitkästä sarjasta pappeja. Miten en voinut olla varma siitä, ettei se ollut vain omien vanhempieni oppineisuutta? Jeesus tuli minun luokseni, minun kipeään sydämeeni ja näytti, mitä minun pitikin tietää: että Buddha ei rakastanut minua, ei myöskään Muhammed tai Konfutse, mutta Jeesus rakasti. Hän näytti minulle oman puhtaan rakkautensa, ja se käänsi elämäni ympäri.

Jeesus siunaa meitä silloin, kun meillä on tarpeita. Se on kuitenkin vain alkupiste elämässämme. Hän vie meidät siunatuksi tulemisesta särkyneisyyteen, koska se on ainoa tapa meidän todelliselle kasvullemme. Särkyneisyyden tiellä alamme vähitellen ottaa vastaan Hänen antavaa luontoaan.

Myöntäkäämme, että lihamme vihaa ajatusta antavasta elämästä, koska se edellyttää särkyneisyyttä. Mieti kaikkia bestseller-kirjoja, joiden otsikot ehdottavat siunausta. Kuvittele sitten erilainen otsikko kirjahyllyyn. Tämän nimi on Antava elämä. Ajattelet: ”Haluan olla antaja” ja niin selaat sitä kirjaa. Luet Paavalista, joka kertoo olleensa haaksirikossa, tulleensa hakatuksi ja kivitetyksi, koska hän oli kutsuttu antamaan. Luet toisista apostoleista, joita vainottiin, koska Jeesus kutsui heidät antavaan elämään. Lukiessasi pian tajuat: ”Tästä ei tule bestselleriä”.

Sellaista oli Jeesuksen päivinä. Ihmisjoukot lakkasivat seuraamasta Häntä, kun Hän alkoi saarnata vaikeita totuuksia (ks. Joh.6). Kun ihmiset alkoivat etsiä ulko-ovea, ”niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’Tahdotteko tekin mennä pois?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä’" (Joh.6:67 - 69).

Jeesuksen kysymys panee meidät samaan asemaan opetuslasten kanssa. Meidän tulee luottaa Hänen hyvyyteensä ja uskollisuuteensa. Emme näet voi valita itse omaa elämänsuunnitelmaamme. Jos valitsisimme, olisimme kaikki saajia, emmekä antajia. Siksi Jeesus asettaa kutsumuksemme. Kun Hän sitten johtaa meidät vaikealle polulle, voimme olla varmoja siitä, että Hän tekee sen rakkaudessaan.