Friday, October 25, 2013

IISEBELIN OPPI

Lue Ilmestyskirjan 2:18 - 29 ja näet, että Kristus varoitti seurakuntaa Iisebelin opista. ”Sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua”(Ilm. 2:20). Kreikan sana Iisebel merkitsee samaa kuin ”väärä opettaja”. Hän siis selvästi edustaa väärää oppia. Jeesus jatkaa vielä selvitystään: ”Kaikille, joilla ei ole tätä oppia”(Ilm. 2:24).

Tässä on ryhmä Jumalan ihmisiä, hyvää tekeväisiä, hyvän uskon ja kärsivällisyyden omaavia.

Vaikka kaikki näyttää olevan hyvää ja suositeltavaa, heidän keskuudessaan on jotakin hyvin vaarallista. Se on niin viettelevää, että Kristus varoittaa lähettävänsä tuomion ja tekevänsä heistä esimerkin kaikille seurakunnille. Tietyt seurakunnan jäsenet olivat myymässä itseään Saatanalle. Heidän hyvät työnsä, palvelunsa, uskonsa ja kärsivällisyytensä olivat joutuneet väärän opin varjoon. He olivat joutuneet väärän opin lumouksen alle. Tämä väärä oppi oli oikea Sana valepuvussa, mutta oli itse asiassa pahaa.

On vaarallista olla väärän opin kuulossa. Kristus ei pidä asiaa ollenkaan pikkujuttuna. Hänen silmänsä lävistävät seurakunnan, ja hän on tullut varoittamaan, paljastamaan ja pelastamaan omiansa tästä hirveästä viettelyksestä. Sillä on merkitystä, mihin kirkkoon menet, ketä kuuntelet. Se oppi, joka on syöpynyt sydämeesi, on hyvin, hyvin vakava asia.

Vietellyn uskovan merkki on, että hän on ”antanut vietellä itsensä” etsimään jotakin uutta, erilaista, vierasta oppia. Raamattu varoittaa: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä” (Hebr. 13:9). Tämä tarkoittaa juoksemista paikasta toiseen, seminaareista tapahtumiin, kirkosta kirkkoon ilman mitään juurta. Sellaisten ihmisten korvat haluavat korvasyyhyynsä jotakin uutta, sensaatiomaista, viihdyttävää, lihalleen mieluista. Me saamme heitä myös Times Square – seurakuntaamme: kaduilla viihtyvät, inhimilliset tuulenpesät, jotka liikkuvat opin tuulten mukana. He muistuttavat kovasti ateenalaisia, joilla ”ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan”(Ap.t.17:21). Paavali varoitti Timoteusta: ”He eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia”(2 Tim.4:3).