Wednesday, October 9, 2013

KUUNTELEMISEN OPPITUNTI

Jumalan täytyi antaa Elialle oppitunti kuuntelemisesta. Siksi hän vei tämän Hoorebin vuorelle ja esitti konkreettisen saarnan.

”Hän sanoi: ’Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen’. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.

Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: ’Mitä sinä täällä teet, Elia’ "(1 Kun.19:11- 13).

Kun tuuli alkoi ulvoa, luulen Elian ajatelleen: ”Nyt on aika Herran puhaltaa Iisebel alas valtaistuimeltaan ja heittää hänet ja hänen syntiset ystävänsä tuuliin. Puhalla heidät kaikki pois!” Mutta Jumala ei ollut tuulessa!

Yhtäkkiä tuli suuri maanjäristys. Elia sanoi: ”Tämä kyllä pelästyttää heidät iäksi. Jumala saa tasoituksen, hän järisyttää heitä niin, että sukat pyörivät jaloissa”. Mutta Jumala ei ollut maanjäristyksessä.

Maanjäristyksen jälkeen, tulta! Taivas hehkui valkoisena liekeissä! Elia sanoi sydämessään: ”Herra, he eivät ottaneet vastaan tulta, joka lankesi alttarille, polta heidät pois! Polta pois paha Ahab! Polta Iisebel karrelle! Anna tulenkiekkisi polttaa pahat ihmiset poroiksi.” Mutta Jumala ei ollut tulessa!

”Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa”(jakeet 12 ja 13).

Pystytkö kuvittelemaan tätä? Profeetta ei pelännyt hurrikaania tai maanjäristystä, ei edes taivallista ilotulitusta vaan hiljaista tuulen hyminää! Silloin Elia veti vaipan päänsä yli. Mitä varten? Eikö profeetta ollut puhunut Jumalan kanssa monta kertaa aiemmin? Eikö hän ollutkin suuri rukouksen mies, eikö Jumala ollut käyttänyt häntä voimakkaasti? Kyllä! Elia vain ei ollut tuttu tuon hilljaisen tuulen hyminän kanssa. Kun hän vihdoin antoi tuon äänen puhua, yksin, hiljaa, ilman kaikkia voimanosoituksia, hän sai työlleen kaikkein erityisimmän johdatuksen.

"Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa” (1 Kun.19:15- 16).

Kuinka moni tämän päivän Jumalan kiireinen lapsi ei ole koskaan kuullut tuon äänen tulevan heille? He touhuavat todistamisensa kanssa, tehden hyvin, rukoillen herätystä, paastoten. Niin hartaasti, niin antautuneesti! Kuitenkaan he eivät ole koskaan kuulleet Herran ääntä!