Wednesday, May 18, 2016

TÄYSIN VARMANA

Aabraham ei horjunut uskossaan. Päinvastoin, ”hän oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää”(Room.4:21). Hän tunnusti, että Jumala kykeni tekemään tyhjästä jotakin. Todellakin Herramme luo tyhjästä. Mieti 1 Mooseksen kirjan kertomusta: Jumala loi maailman ”ei mistään”. Hän luo pelkällä sanalla. Hän voi luoda ihmeitä meille – tyhjästä.

Kun kaikki muu pettää, kaikki suunnitelmasi ovat valuneet tyhjiin, silloin on aika heittää kaikki Jumalalle. Sinun tulee hyljätä luottamus kaikkeen muuhun löytääksesi ratkaisun. Sitten, kun olet valmis uskomaan, tulet näkemään Jumalan. Et näe Häntä vain savenvalajana, joka tarvitsee savea, vaan Luojana, joka tekee tyhjästä. Ei mistään, joka olisi tästä maailmasta tai sen aineesta, Jumala tekee tavoilla, joita et itse olisi koskaan voinut kuvitella.

Kuinka vakavasti Herra ottaa meidän uskomme Häneen, kun kohtaamme mahdottomia?

Löydämme vastauksen tähän kysymykseen Sakariaan, Johannes Kastajan isän kertomuksesta. Hän sai vieraakseen enkelin, joka kertoi, että hänen vaimonsa Elisabeth synnyttäisi erityisen lapsen. Sakarias, joka oli ikääntynyt niin kuin Aabrahamkin, kieltäytyi uskomasta sitä. Jumalan lupaus ei yksin ollut hänelle kylliksi.

Sakarias vastasi enkelille: ”Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut" (Luuk.1:18). Yksinkertaisesti ilmaistuna Sakarias mietti mahdotonta. Hän sanoi: ”Tämä ei ole mahdollista. Sinun täytyy todistaa minulle, miten se voi tapahtua”. Se ei kuulostanut järkevältä.

Sakariaan epäily ei miellyttänyt Herraa. Enkeli sanoi hänelle: ”Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen"(Luuk.1:20).

Sanoma on selvä: Jumala odottaa, että me uskomme Häntä, kun Hän puhuu. Samoin Pietari kirjoittaa: ”Sen tähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on”(1 Piet.4:19, kursiivi kirjoittajan).