Monday, June 6, 2011

TÄYSIN VARMA

Aabraham ei horjunut uskossaan, vaan sen sijaan "oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää" (Room. 4:21). Hän ymmärsi, että Jumala on voimallinen tekemään asioita jopa tyhjästä. Totisesti, meidän Herramme luo tyhjästä. Mieti ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomusta: sen mukaan Jumala loi maailman sanalla, yhdellä ainoalla sanalla. Hän voi luoda ihmeitään meille, tyhjästä.

Kun kaikki muu romahtaa, kun jokainen suunnitelmasi ja keinosi on käytetty loppuun, on aika heittää kaikki Jumalan käsiin. On aika hyljätä ajatus vapautuksesta jossain muussa kuin Jumalassa. Kun olet valmis uskomaan siihen, et näe Jumalaa enää savenvalajana, joka tarvitsee savea, vaan Luojana, joka luo tyhjästä. Siitä tyhjästä, mikä on tässä maailmassa, tai sen aineista Jumala tekee jotakin, joiden kaltaisia et olisi voinut kuvitellakaan.

Miten tärkeänä Herra pitää meidän uskoamme, kun kohtaamme mahdottomuuksia? Me löydämme vastauksen tähän kysymykseen Sakariaan, Johannes Kastajan isän tarinasta. Sakariaan luokse tuli enkeli. Tämä kertoi hänen vaimonsa Elisabethin tulevan raskaaksi ja synnyttävän erityisen lapsen. Sakarias, joka oli jo iäkäs - kuten Aabrahamkin - kieltäytyi uskomasta tätä. Jumalan lupaus ei yksinään riittänyt hänelle.

Sakarias vastasi enkelille: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut" (Luuk. 1:18). Sakarias vain mietti tilanteen mahdottomuutta. Hän sanoi: "Se ei voi olla mahdollista. Sinun täytyy todistaa minulle, kuinka näin voi tapahtua." Se ei kuulostanut hänestä järkevältä.

Sakariaan epäusko ei miellyttänyt Herraa. Enkeli sanoi hänelle: "Katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sen tähden, ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen" (Luuk. 1:20).

Sanoma on selvä: Jumala odottaa meidän uskovan hänen puhettaan. Pietari kirjoittaa samasta asiasta: "Uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on" (1 Piet. 4:19, kursiivi kirjoittajan).