Wednesday, July 3, 2013

NÄLKÄISET USKOVAT

Luukas kirjoittaa tuhlaajapojasta: ”Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut”(Luuk.15:14- 16).

Olen nähnyt tällaista nälkää uskovien keskuudessa. Aiemmin he todistivat ihanasti armosta, mutta synnin tähden heistä tuli hengellisiä luurankoja, joissa ei ollut enää elämää.

Luukas kirjoittaa: ”Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi'(Luuk.15:17 -19).

Nuori tuhlaajapoika joutui tunnustamaan: ”En sittenkään pysty hallitsemaan näitä siunauksia. Olen tehnyt syntiä Jumalaa ja perhettäni kohtaan ja tuhlannut kaiken, mitä olin saanut.”

Parannuksen tekeminen on enemmän kuin vain kääntymistä ja menemistä takaisin Jumalan luokse. Se on täydellistä luopumista itsehallinnasta, Jumalan luokse menemistä tunnustaen näin: ”Herra, olen sotkenut kaiken elämässäni ja nyt tulen nöyränä sinun luoksesi pyytäen: ’Ota hallintaasi minun elämäni’. Silloin juuri Jumala alkaa tehdä aivan erityistä eheytystyötään sinussa.

Kun tuhlaajapoika palasi, hänet otettiin avosylin vastaan isänsä kodissa, ei palvelijana, vaan poikana. Hän halusi antautua isälleen ja olla hänen hallinnassaan. Lisäksi hän halusi läheisyyttä isänsä kanssa. Hän oli kadottanut kaiken mielenkiinnon maailman asioihin ja oli valmis tekemään, mitä hänen isänsä käski (ks. jakeet 20- 23).

Siinä oli ihana täydellinen uudelleen armoihin ottamisen näytelmä!