Thursday, July 4, 2013

PARANNUKSEN TEKIJÄN SYDÄMEN RUKOUS

“Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle”(Luuk.15:25 -28).

Tuhlaajapojan vanhempi veli vihastui koko ajan enemmän ja enemmän. Hänhän oli sentään palvellut isäänsä ahkerasti vuosikaudet eikä koskaan rikkonut yhtään tämän käskyä. Hän oli elänyt lain vaatimusten mukaan ja pitänyt itsensä moitteettoman puhtaana.

Kun vanhempi veli nyt katsoi ikkunasta, hän näki tapahtuman, jossa ilmeni ihmiskunnalle annetun armon suuruus. Isä syleili kääntynyttä, kadonnutta poikaansa. Hän ei tehnyt yhtään kysymystä eikä luennoinut hänelle. Hän puetti pojan uusiin vaatteisiin ja antoi takaisin tämän aiemman aseman mielisuosiolla ja siunauksella. Sitten hän vielä järjesti juhlat.

Vanhemman veljen näkemä tapahtuma kuvasi ihmistä, joka voi tehdä parannuksen, oli hän sitten vajonnut kuinka alas hyvänsä. Jos hän vain lakkaa elämästä entisellä tavalla ja tulee takaisin isän luokse. Vanhempi veli protestoi kovasti tätä vastaan ja kieltäytyi menemästä mukaan juhliin. Miksi? Hän ei halunnut olla osallisena siihen, mikä näytti hänestä armonvarkaudelta.

Lakihenkisyydelle on tyypillistä vastustaa avokätistä armon vuodatusta palanneelle luopiolle. Monet kirkossa huumeiden orjan tai alkoholistin vieressä istuvat uskovat ajattelevat: ”Kiitos Jumalalle, etten minä ole koskaan tehnyt tällaista syntiä. Hän voi langeta huomenna uudelleen.”

Raamattu sanoo, että tämän kaltainen ylpeys on kuolettavampaa kuin mitään riippuvuus: ”Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”(1 Kor.10:12).

Kun tuhlaajapoika näki ikkunasta vanhemman veljensä pilkan, hän varmaankin ajatteli: ”Voi, veliseni, jospa tietäisit, kuinka minä kunnioitan sinua! Sinä et koskaan lähtenyt pois kotoa ja tehnyt sellaisia syntejä kuin minä. Sinulla on parempi todistus. Joudun tästä eteenpäin elämään muistaen, miten tuotin häpeää perheemme hyvälle nimelle. Tiedän, etten ansaitse mitään tästä. Oikeastaan sinun pitäisi olla tässä minun paikallani. Kuinka toivoisinkaan pääseväni takaisin sinun ystävyyteesi!”

Tässä on todella parannuksen tehneen nöyrän sydämen rukous!