Wednesday, November 12, 2014

HÄNEN RAKASTAVAT KÄSIVARTENSA

”Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni”(Ps.6:6).

Tämä jättiläisen tappaja, mahtava sotilas, josta he lauloivat: ”Daavid löi kymmenen tuhatta”, tämä runoilija, joka kirjoitti niin paljon luottamuksesta Jumalaan ja kaikkien huolien heittämisestä Hänen päälleen. Tämä sama Jumalan mies huusi: ”Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet”(Ps.6:2). Daavid oli tehnyt vakavan synnin ja tunnusti: ”Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää(Ps. 38: 4-6).

Daavid ilmaisi sen, mitä joku teistä lukijoista kokee juuri nyt. Tunnet synnin peittävän sinut kuin odottamaton valtameren aalto, se pyyhkäisee sielusi ylitse. Et voi ymmärtää, miksi sinulle on annettu enemmän kuin pystyt kantamaan. Huudat: ”Jumala, tämä on liikaa! En pysty enää käsittelemään tätä”. Olet haavoilla, tiedät, että hukut sisäisesti syntiisi. Tiedät olleesi typerä ja hölmö. Koet vääristyneesi hengellisesti, ja mielesi on niin sairas, että se vaikuttaa myös kehoosi. Epäonnistumisesi, voiton puutteesi on pannut sinut ”murehtimaan kaiken päivää”, masentuneena ja peloissasi. Olet huolissasi, alas painettu, sielusi on sekaisin!

Daavid koki, että hän kärsi tekemiensä syntien takia. Hän ei sanonut, että Jumala kuritti häntä, vaan hän halusi, että häntä ojennetaan rakkaudessa: ”Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita. Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet”(Ps.6:1-2). Daavid siis rukoili näin: ”Herra, oma typeryyteni, helmasyntisi on tuonut ylleni tämän kärsimyksen! Tiedän, että sinä olet oikea kurittaessasi minua. Muista kuitenkin, että olen yhä lapsesi! Vuodata vihasi niiden päälle, jotka eivät halua sinua. Olen tehnyt syntiä, mutta rakastan sinua yhä. Ojenna minua rakkaudessasi. Ole armollinen”.

Jos tunnet Jumalan nuolten sielussasi menneiden ja nykyisten syntiesi tähden, mutta haluat katua ja kääntyä pois synnistäsi, voit pyytää häntä ojentamaan rakkaudessa. Hän parantaa sinut, suurella armolla ja myötätunnolla, niin kuin isä, joka piiskaa lastaan rakkaudesta. Sinä et tunne Hänen vihaansa, niin kuin pakanat kokevat, vaan Hänen vitsansa tuntuu sinusta rakastavalta, ojennetulta käsivarrelta.