Saturday, June 28, 2014

OLEMME VAIKEUKSISSA by Jim Cymbala

Sanon, että olemme vaikeuksissa ja on korkea aika herätä! Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta seurakunta on tänään kuin Laodikean seurakunta. Tosiasiassa olemme laitostaneet laodikealaisuuden niin, että luulemme penseyden olevan normaalia. Jokaista seurakuntaa, joka voittaa enemmän kuin muutaman ihmisen Kristukselle, pidetään ”erinomaisena”.

Jeesuksen lujat sanat sopivat meihin yhtä hyvin kuin ensimmäisen vuosisadan lopun uskoviin:

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse”(Ilm.3:15- 17). Toisin sanoen he lausuivat ihmeellisen ”positiivisen tunnustuksen”. He julistivat voittoa ja siunausta. Vika oli siinä, että he eivät vakuuttaneet Jeesusta, vaan Hän vastasi:

”Etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus”(Ilm.3:17,19).

Kovaa kieltä, varmasti, mutta Jeesus käsittelee aina kovakouraisesti niitä, joita hän rakastaa: ”Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? kysyy kirjoittaja Hebrealaiskirjeessä(12:7).

Huomaa, että laodikealaiset olivat Jumalan pyhiä, joille oli annettu kaikki lupaukset. He olivat osa Kristuksen ruumista, jotka lauloivat ylistystä sunnuntaisin, nauttivat fyysisiä etuja, ja epäilemättä pitivät itseään pakananaapureitaan vanhurskaampana. Kuitenkin he olivat juuri tulemassa oksennuksena ulos. Mikä herätyskutsu!

Silloin, kun Kristuksen ruumis joutuu vaikeusiin, tarvitaan vahvaa toimintaa. Emme voi vain istua ja toivoa, että ongelma ratkeaa itsestään.

Alkuseurakunta alkoi kehittyä voimallisesti. He olivat yksimielisiä, ahkeria rukouksessa, Pyhällä Hengellä täytettyjä, kaiken aikaa Jumalan työssä Jumalan tahdon mukaan ja näkivät tuloksia, jotka kirkastivat hänen nimeään.

Sitten tuli ensimmäinen hyökkäys (ks. Ap.t. 4:2-3). Miten he suhtautuivat siihen? He alkoivat nopeasti rukoilla näin: “Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: ’Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!

Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta’ "(Ap.t.4:24, 29- 30).

Juuri tätä profeetat kautta vuosisatojen ovat käskeneet heitä tehdä: Hyökkäyksen tullessa, uuden haasteen edessä, kaikkina aikoina, kaikkina vuodenaikoina, huuda avuksi Herran nimeä ja hän auttaa sinua.


__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.