Friday, March 18, 2011

VAPAAEHTOISESTI ORJANA

”Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä tahdo päästä vapaaksi' ” (2 Moos.21:5). Tällä orjalla ei ole ongelmaa, hän ei epäröi. Hän oli tehnyt päätöksensä. Isäntä oli koko hänen elämänsä, ja hän oli sitoutunut tähän iankaikkisella rakkauden siteellä. Hän ei mitenkään olisi voinut lähteä isäntänsä talosta.

Orjan elämän täytti kokonaan rakkaus isäntää kohtaan. Niin kuin Paavali, hänkin piti kaikkea muuta ”roskana”, jotta voittaisi isäntänsä suosion.

Palvelija piti isännän lähellä olemista kaikkea maallista siunausta tärkeämpänä. Kuka välittäisi laumoista, viljasta tai viinistä ja öljystä, jos voisi olla jatkuvassa ateriayhteydessä isännän kanssa. Orjan sydämen täytti kiintymys isäntään, ja hänelle oli itsestään selvää: ”Minä rakastan isäntääni enkä halua päästä vapaaksi.”

Hän sanoo meille yksinkertaisesti: Kristus riittää! Ei mikään tässä maailmassa ole sen arvoista, että sen takia kannattaisi menettää hänen läsnäoloansa. Ei koko maailman kaikki rikkaudet ja menestys ole verrattavissa yhteen päivään Kristuksen seurassa. Hänen vieressään olemisen ihanuus ylittää inhimillisen hurmoksen. Hänen tuntemisensa, hänen luonaan olemisensa, asetettuna taivaallisiin hänen kanssaan, on enemmän kuin elämä itse. Hänen palvelemisensa, Hänen johdatettavanaan oleminen, tulla ja mennä ainoastaan hänen käskystään, on korkeimman tason elämää.

Haluaisitko nyt muistuttaa minua nyt siitä, ettet ole orja vaan lapsi? Silloin muistuttaisin sinua siitä, että Jeesus, vaikka hän oli Poika, ”ei … katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen”(Fil.2:6-7). Hänestä olisi voinut tulla Kaikkivaltiaan mahtava Poika, joka olisi voinut murskata kaikki vihollisensa. Siitä huolimatta Kristus halusi tulla orjaksi ja antautua täysin Isänsä tehtäviin.

Orja, josta luimme toisessa Mooseksen kirjassa, ajatteli elämässään olevan vain yhden tehtävän. Hänen tuli palvella isäntäänsä. Hän ei ollut perinyt sitä, vaikka olikin kirjoitettu: ”Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla”(San.17:2). Rakkaus teki helpoksi totella. Aamusta iltaan, koko valveilla olonsa ajan, hän tahtoi palvella isäntäänsä. Häntä ajoi vain rakkaus, ei syyllisyys tai velvollisuuden tunto. Ei ihme, että Jeesus sanoi: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni”(Joh.14:15).