Thursday, March 21, 2013

VAHVANA LOPPUUN ASTI

Jumala vihaa epäuskoa sen pienimmässäkin muodossa. Se on kadotukseen tuomitseva synti, joka turmelee sielun. Se estää Jumalan työtä meissä ja on synti, joka on kaiken Jumalasta luopumisen takana.

Olet luopunut maallisesta omaisuudesta ja odotat ikävoiden Jeesuksen paluuta. Voit istua kuuntelemassa voimakasta saarnaa ja laulaa Jumalan ylistystä Hänen huoneessaan. Voit jopa kuluttaa Jumalan Sanaa joka päivä. Ei sillä ole mitään vaikutusta, jos et rukoile: ”Oi, Jumala, anna minun kuulla tämä sana sisällisen ihmiseni hyväksi. Anna minun uskoa, että voin käyttää sitä, että siitä tulee minun elämäni”. Sen, mitä kuulet, pitää sulautua sinuun uskossa.

”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”(Hebr.4:2). Anna noiden sanojen upota syvälle itseesi: ”Jos se, mitä luet tai kuulet saarnattavan, sulaudu sinuun uskossa, sillä ei ole mitään arvoa.”

Raamattu sanoo: ”Joka (Jeesus)on uskollinen asettajalleen, niin kuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa"(Hebr.3:2). Millä mitalla heidän uskollisuutensa mitattiin? Kuinka he olivat todella uskollisia kaikessa?

Heidät luettiin uskollisiksi, koska he eivät koskaan epäilleet Taivaallisen Isän sanaa heille. He tiesivät, että Jumala tekee, mitä hän lupaa. Uskollisuus on näet yksinkertaisesti luottamusta siihen, että Jumala pitää Sanansa.

Tässä mielessä Jeesus ja Mooses pysyivät ”luottamuksessa vahvoina loppuun asti”(Hebr.3:14). He eivät olleet ylös - alas – kuuma – kylmä - uskossa. Heidän uskonsa ei ikinä horjunut!

Niin kuin Jeesus oli uskollinen luottamuksessaan Isään, meidänkin uskollisuutemme mitataan saman mitan mukaan: ”Mutta Kristus on uskollinen, Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen”(Hebr.3:6).

Kun koetuksemme kiihtyvät ja taistelu kovenee, lihamme voi väsyä. Ajan pitkään monet uskovat antavat pelon ja epäilyn hiipiä sisään. He menettävät rikkautensa Jumalassa, lapsenmielisen uskonsa häneen, ja niin kaiken kyseenalaistus hiipii heidän sydämeensä.

Kun katson elämäni tietä, näen jäljellä vain rajallisen ajan. Haluan enemmän kuin mitään muuta iloita toivossa, vahvana loppuun asti.