Monday, March 3, 2014

HYVIN KUIVAT LUUT by Gary Wilkerson

Hesekielin näyssä, luvussa 37, Jumala johti profeetan laaksoon, joka oli täynnä kuivia luita. 

”Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia”(Hes.37:1 -2). Mikä kauhea näky, valtava laakso täynnä luurankoja niin pitkälle, kuin Hesekiel saattoi nähdä.

Ehkä sinäkin Hesekielin lailla ihmettelit: ”Jumala, en näe edessäni mitään muuta kuin vaikeuksia. Miksi olet johtanut minut tähän synkkään laaksoon?” Tuossa kuivien luitten laaksossa ei ole mitään elämänlähdettä. Siellä sinulla ei ole omaa hengitystä, ei voimaa eikä valtaa. Kuoleman laakso tuo meidät täydellisen riippuvaisuuden paikkaan. Vuosi 2013 oli minun elämäni vaikein. Kun nyt katson taaksepäin, kiitän Jumalaa joka hetkestä. Kaikkien elämäni kuivien luitten keskellä näen nyt, että Jumala suunnitteli ja laittoi minulle paikan, jossa elämäni loppuu ja hänen elämänsä alkaa.

Hesekielin näky kuivista luista ilmentää kahta asiaa:

Ensinnäkin, se ilmaisee Jumalan kansan tilaa. Minä rakastan Kristuksen seurakuntaa. En voi tarpeeksi tutkia sitä tai rukoilla sen puolesta. Se on Jumalan suurin työväline maan päällä ilmaisemaan hänen luonnettaan ja osoittamaan hänen voimaansa. Minulla on myös taakka, koska tänään monet seurakunnat ovat täynnä kuivia luita. Tämä ei ole arvostelua, se on realismia. Uskovina me voimme käydä kuiviksi, ennen kuin huomaammekaan. Jeesus sanoi sen näin: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi”(Ilm.2:4). Me voimme käydä läpi kaikenlaisia prosesseja, mutta kuitenkin jäädä sisältä kuolleiksi.

Toiseksi näen Hesekielin näyssä kuivista luista meidän kulttuurimme. Joskus meillä oli kansakunta, joka kunnioitti Jumalaa. Seitsemän kymmentä prosenttia amerikkalaisista on joskus tunnustanut Kristusta ja käynyt kirkossa. Viimeisimmät tilastot näyttävät, että prosentti on enää kahdeksan. Elämme siis hengellisen pimeyden ympäröiminä, me asumme kuivien luitten laaksossa!

Kuinka tällainen kuivien luitten seurakunta, kuollut, rukoilematon, penseä voisi koskaan puhua kuivien luitten kulttuurille? Se voi tapahtua vain, jos Pyhä Henki uudistaa henkemme ja me heräämme.