ARMO ON TARTTUVAA by Nicky Cruz
“Ja astuessaan maihin hän(Jeesus) näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta”(Mark.6:34).
Oslossa, Norjassa teimme työtä tiimissä suuren luterilaisen kirkon kanssa. Se oli yksi harvoista meitä auttaneista seurakunnista. Nuoret siellä olivat täysin antautuneita Herralle, mutta he joutuivat ymmälleen nähdessään meidän tapamme evankelioida. Euroopan uskovat ovat hiljaisia, nöyriä ihmisiä, jotka useimmiten pitävät uskonsa omana tietonaan. Meidän tapamme saarnata kadunkulmissa keskellä naapurustoa saattoi heidät pois omalta mukavuusalueeltaan. Ensin he eivät halunneet tulla meidän kanssamme, mutta muutaman viikon kuluttua me emme pystyneet enää saamaan heitä lopettamaan. Heissä syttyi tuli evankelioimista kohtaan, oikein aito pakkomielle.
Monet heistä matkustivat junalla joka aamu pari kolme tuntia auttamaan meitä ja menivät taas illalla takaisin kotiin. He eivät saaneet siitä tarpeekseen. He olivat niin janoisia oppimaan enemmän meidän nuorisotyöstämme New Yorkissa. Kun kerroimme heille, että monet meidän nuoristamme ovat entisiä rikollisjengiläisiä ja huumeiden käyttäjiä, he eivät olleet uskoa korviaan. He todella ihmettelivät, mitä Jeesus oli tehnyt heidän elämässään, ja jatkuvasti tekee.
Eniten norjalaisia nuoria kiinnosti se, miten aidosti meidän nuoremme asennoituivat toisiin. Kun jollakin oli vaikeuksia, meidän nuoremme rukoilivat heidän puolestaan, pitivät heitä sylissä, rukoilivat heidän kanssaan. Joka aamu alkoi monta tuntia kestävä rukous- ja ylistyskokous kirkkorakennuksessa. Luterilaiset nuoret eivät saaneet niistä kyllikseen. Meidän nuortemme rakkaus vaikutti heihin, ja ylitse kaiken oli yksi asia, se, mitä he olivat kokeneet elämässään. Pian into tarttui heihinkin. Se levisi kuin kulovalkea kaikkien meidän kanssamme työskennelleiden sydämiin.
Kun meidän tapahtuma loppui, Norjan nuoret eivät halunneet nähdä meidän lähtevän. He olivat niin syvästi kiinnittyneet meidän ryhmäämme, olivat niin rakastuneita meidän nuoriimme, että he itkivät tuntikausia lentokentällä ennen koneemme lähtöä. Sillä matkalla meidän nuoremme saivat elinikäisiä ystäviä ja tekivät myös lähtemättömän vaikutuksen niiden elämään, jotka jäivät meitä kaipaamaan.
Siinä on myötätunnon kauneus ja luonne. Se on kaikista tunteista vaikuttavin ja tarttuvin. Sitä ei voi teeskennellä eikä sen vaikutusta voi oikein selittää, mutta se on silti todellista, ja niin kovin voimallista!
__________
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.
Oslossa, Norjassa teimme työtä tiimissä suuren luterilaisen kirkon kanssa. Se oli yksi harvoista meitä auttaneista seurakunnista. Nuoret siellä olivat täysin antautuneita Herralle, mutta he joutuivat ymmälleen nähdessään meidän tapamme evankelioida. Euroopan uskovat ovat hiljaisia, nöyriä ihmisiä, jotka useimmiten pitävät uskonsa omana tietonaan. Meidän tapamme saarnata kadunkulmissa keskellä naapurustoa saattoi heidät pois omalta mukavuusalueeltaan. Ensin he eivät halunneet tulla meidän kanssamme, mutta muutaman viikon kuluttua me emme pystyneet enää saamaan heitä lopettamaan. Heissä syttyi tuli evankelioimista kohtaan, oikein aito pakkomielle.
Monet heistä matkustivat junalla joka aamu pari kolme tuntia auttamaan meitä ja menivät taas illalla takaisin kotiin. He eivät saaneet siitä tarpeekseen. He olivat niin janoisia oppimaan enemmän meidän nuorisotyöstämme New Yorkissa. Kun kerroimme heille, että monet meidän nuoristamme ovat entisiä rikollisjengiläisiä ja huumeiden käyttäjiä, he eivät olleet uskoa korviaan. He todella ihmettelivät, mitä Jeesus oli tehnyt heidän elämässään, ja jatkuvasti tekee.
Eniten norjalaisia nuoria kiinnosti se, miten aidosti meidän nuoremme asennoituivat toisiin. Kun jollakin oli vaikeuksia, meidän nuoremme rukoilivat heidän puolestaan, pitivät heitä sylissä, rukoilivat heidän kanssaan. Joka aamu alkoi monta tuntia kestävä rukous- ja ylistyskokous kirkkorakennuksessa. Luterilaiset nuoret eivät saaneet niistä kyllikseen. Meidän nuortemme rakkaus vaikutti heihin, ja ylitse kaiken oli yksi asia, se, mitä he olivat kokeneet elämässään. Pian into tarttui heihinkin. Se levisi kuin kulovalkea kaikkien meidän kanssamme työskennelleiden sydämiin.
Kun meidän tapahtuma loppui, Norjan nuoret eivät halunneet nähdä meidän lähtevän. He olivat niin syvästi kiinnittyneet meidän ryhmäämme, olivat niin rakastuneita meidän nuoriimme, että he itkivät tuntikausia lentokentällä ennen koneemme lähtöä. Sillä matkalla meidän nuoremme saivat elinikäisiä ystäviä ja tekivät myös lähtemättömän vaikutuksen niiden elämään, jotka jäivät meitä kaipaamaan.
Siinä on myötätunnon kauneus ja luonne. Se on kaikista tunteista vaikuttavin ja tarttuvin. Sitä ei voi teeskennellä eikä sen vaikutusta voi oikein selittää, mutta se on silti todellista, ja niin kovin voimallista!
__________
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.