Friday, July 3, 2015

ELÄMÄ JUMALAN LEVOSSA



Vaimoni, Gwen oli kolmekymmentäneljävuotias, kun syöpä löydettiin hänessä ensimmäistä kertaa. Olimme raunioina kuullessamme uutisen. Olimme juuri muuttaneet perheemme New Yorkiin, jotta voisin alkaa työn katujengien parissa. Nyt minun oli pakko yrittää painaa kyyneleet ja pelon taka-alalle kulkiessani saarnaamassa jengiläisille ja päihderiippuvaisille. Herra rohkaisi minua jatkuvasti: ”Olen uskollinen, David. En jätä sinua tai rakkaitasi.” Jumala kulki kanssani tuon pelottavan syöpätilanteen läpi ja muidenkin vaikeuksien sen jälkeen.

Herra ei kuitenkaan halua meidän voittomme olevan vain kertakokemus. Hänen päämääränsä meitä kohtaan ei ole nousta kriisistä ja sanoa: ”Kiitos Jumalalle, minä pidin uskoni loppuun asti.” Niin, sinä olet ehkä käynyt sen läpi joskus. Niin kuin voittoisa Israel Punaisen Meren rannalla, koetukset tulevat lopulta, eikä mikään niistä ole toistensa kaltainen.

Jumalan levossa eläminen on elämäntapa. Hän haluaa meidän pysyvän rauhassa ja luottamuksessa kaikissa vaikeuksissamme, tietäen, että Ylimmäinen pappimme suree sairauksiemme aiheuttamia tunteita.

Älä ymmärrä väärin. En puhu jonkinlaiseen ”nirvanaan” vaipumisesta. Monet New Agen opettajat väittävät, että ainoa keino kestää tulevia kriisejä, on kovettaa sydämesi nyt ja luopua kaikesta rakkaudestasi. Lyhyesti sanoen, jos vain lakkaat välittämästä ihmisistä, ei sinuun koske. Siksi sinun pitää terästäytyä elämän kauheuksia vastaan.

Jumala vain ei saa kunniaa, kun Hänen palvelijansa turruttavat itsensä. Siitä ei ole kyse Hänen levossaan. Siinä opetellaan luottamusta Hänen lupaukseensa olla uskollinen meitä kohtaan kaikessa.

Olen itse neljän lapsen isä ja isoisä ja voin kertoa rehellisesti, ettei ole koskaan ollut hetkeä, jolloin voisin katsella jälkeläisteni kipua ilman, että haluaisin päästä osalliseksi siitä. Sellaisina aikoina olen tehnyt kaikkeni, jotta voisin parantaa ja pelastaa heidät. Kysyn sinulta: Kuinka paljon enemmän taivaallinen Isämme rakastaakaan meitä, kulkee kanssamme koetuksissamme ja kaipaa saada parantaa kipumme?

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”(Matt.7:11).