Thursday, July 23, 2015

ISÄNSÄ LÄSNÄOLOSSA

Juuri Isänsä kanssa vietettyjen tuntien aikana Kristus kuuli Hänen äänensä puhuvan. Tosiaankin, Jeesus sai jokaisen rohkaisevan sanan, profeetalliset varoitukset ollessaan rukouksessa. Hän anoi Isältä, ylisti Häntä ja antautui Hänen tahtoonsa. Jokaisen ihmeen, jokaisen opetuksen, jokaisen kohtaamisen jälkeen fariseusten kanssa Jeesus kiiruhti takaisin yhteyteen Isänsä kanssa.

Me näemme tällaisen hartauden Matteuksen evankeliumin 14. luvussa. Jeesus oli juuri saanut tiedon Johannes Kastajan kuolemasta. ”Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen” (Matt.14:13). (Olikohan se sama erämaa, jossa Johannes oli viettänyt vuosia mietiskellen ja valmistautuen toimintaansa varten).

Jeesus oli siellä yksin rukoilemassa ja murehtimassa syvästi Johannes kuolemaa. Johannes oli ollut Hänen rakas ystävänsä, niin kuin myös Jumalan kunnioittama profeetta. Nyt Jeesus pyysi ja sai vastaanottaa armon ollessaan yhteydessä Isäänsä. Siellä erämaassa Jeesus vastaanotti johdatuksen seuraavaa päivää varten.

Heti lähdettyään sieltä Jeesus alkoi tehdä ihmeitä: ”Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa”(Matt.14:14). Samana päivänä Jeesus ruokki viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Yritä kuvitella, miten kiireinen, täysi, raskas päivä se oli Hänelle. Myöhemmin samana päivänä Hän lähetti ihmiset pois.

Mitä Jeesus siis teki sen jälkeen? Saatat ajatella, että Hän olisi etsinyt lepoa tai rauhallista ateriaa. Ehkä Hän kokosi muutamat läheisimmät opetuslapsensa ja muisteli päivän tapahtumia. Tai, ehkä Hän halusi mennä Betaniaan, saamaan nauttia Marian ja Martan vieraanvaraisuudessa.

Jeesus ei tehnyt mitään näistä. Raamattu sanoo: ”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä”(Matt.14:23). Taas kerran Jeesus kiirehti takaisin Isänsä luo. Hän tiesi ainoan paikan, jossa voisi virvottua Isänsä läsnäolossa.