Tuesday, July 7, 2015

JUMALAN LEPOON PÄÄSEMINEN

Päästäksemme Jumalan lepoon, meidän pitää sanoutua irti omista yrityksistämme. Usko antaa meille sisäänpääsyn täydelliseen lepoon: ”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon”(Hebr.4:3). Yksinkertaisesti sanottuna, meidän pitää panna sydämemme uskomaan, että Jumala on uskollinen ja pelastaa meidät kaikista tilanteista, vaikka ne näyttäisivät kuinka mahdottomilta.

”Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa”(Hebr.4:10). Kun olemme levossa Kristuksessa, emme enää yritä näyttää urhealta, kun meillä on vaikeuksia. Me emme pumppaa itsestämme esiin väärää kriisin hyväksyntää. Eikä meidän tarvitse kantaa huolta siitä, että joutuisimme pelon valtaan ja alkaisimme kyseenalaistaa Jumalan rakkautta. Eli, omat yrityksemme ”mielenkin” alueella ovat lakanneet ohjaamasta meitä. Olemme oppineet yksinkertaisesti luottamaan Herraan.

Miten kehitämme sellaisen luottamuksen? Me etsimme Herraa rukouksessa, mietimme Hänen sanaansa ja vaellamme kuuliaisuudessa. Saatat nyt väittää: ”Nuohan ovat kaikki tekojamme”. Olen eri mieltä. Ne ovat kaikki uskon tekoja. Kun pidämme kiinni näistä tavoista, me luotamme Pyhän Hengen toimivan meissä, rakentavan voimavarastoa, jota tarvitsemme hädän hetkellä. Ehkä emme tunne Jumalan vahvistavan meitä sisäisesti, emme myöskään sitä, että voimaa kerääntyy meihin. Seuraavan koetuksemme tullen nämä taivaalliset varastot tulevat ilmi.

Tämä on tärkein syy siihen, että etsin Herraa ahkerasti, paastoten, rukoillen, tutkien, noudattaen Hänen käskyjään Pyhän hengen voiman kautta. Se ei johdu siitä, että olen pastori, joka haluaa olla esimerkillinen. Teen näitä tekoja, koska tiedän, että kohtaan vielä monia koetuksia. Niin kauan kuin palvelen Herraa, paholainen ei anna minulle ikinä rauhaa. Joudun kohtaamaan ankaraa sotaa, yllätyshyökkäyksiä. Kaikista kokemistani voitoista ja rauhasta huolimatta tarvitsen aina taivaan varastoja, että kestäisin loppuun asti.