Tuesday, August 25, 2015

OPETUKSIA MEILLE

Markuksen evankeliumin 7. luvussa Jeesus tekee suuren ihmeen. Koko tapahtuma on kerrottu viidessä jakeessa: ”Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse. Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene. Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi”(Mark.7:31 -35).

Kuvittele tämä tapahtuma. Kun Jeesus saapui Dekapoliin rannikolle, hän kohtasi miehen, joka oli sekä kuuro että mykkä. Mies kyllä pystyi puhumaan, mutta hänen puhettaan ei voinut ymmärtää. Kristus otti miehen syrjemmälle, pois ihmisjoukosta. Kun Hän seisoi miehen edessä, Hän pani sormensa hänen korviinsa. Sitten Jeesus sylki ja koski hänen kieltään, lausuen kaksi sanaa: ”Ole auki”, ja heti paikalla mies kuuli ja kykeni puhumaan selvästi.

Juuri ennen tätä kohtaamista Jeesus oli vapauttanut erään naisen riivaajien vallassa olleen tyttären. Sanoen vain sanan Hän ajoi pahan hengen ulos tytöstä. Miksi nämä kaksi kertomusta on otettu mukaan Raamattuun? Onko ne lisätty vain, jotta meillä olisi vielä kaksi kertomusta Herran maallisesta vaelluksesta?

Suuri kristittyjen enemmistö uskoo, että sellaiset kertomukset on säilytetty Raamatussa, koska ne antavat meille niin paljon meille. Niiden on tarkoitus osoittaa, että Jumalalla on valta yli Saatanan ja sairauden. Niiden on määrä olla todisteita Kristuksen jumaluudesta, että Hän oli tosi Jumala, ihmiseksi tulleena. Niiden on määrä myös rohkaista meidän uskoamme, osoittaa meille, että meidän Jumalamme voi tehdä ihmeitä.

Uskon, että nämä kertomukset oli talletettu näistä syistä ja paljon enemmänkin. Jeesus kertoo meille, että jokainen Hänen sanansa tuli Isältä. Hän ei sanonut eikä tehnyt mitään itsestään, vaan Isänsä johtamana. Paljon enemmän jokainen tapahtuma Kristuksen elämässä sisältää opetuksen meitä varten (ks.1 Kor.10:11).