Thursday, September 24, 2015

EPÄUSKON SEURAUKSET

”Myös oli Herran käsi heitä vastaan hävittämässä heitä leiristä … kunnes hävisi koko se sukupolvi, kaikki sotakuntoiset miehet”(5 Moos.2:15, 14). Tässä on muutamia kaikkein voimakkaimpia ilmaisuja, joita Raamattu käyttää epäuskosta.

Sanot ehkä: ”Se ei ole tosiaankaan armonkieltä. Jumala ei toimi niin kovakouraisesti epäuskoa kohtaan tänään.”. Väärin. Raamattu sanoo, että tänä päivänä, armon alla ”ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”(Hebr.11:6).

Epäuskon synti ei voi olla erillinen asia elämässämme. Se vuotaa joka paikkaan, saastuttaen ja pahentaen kaiken vaelluksessamme.

Israelin epäusko ei rajoittunut ainoastaan Jumalan kykyyn tuhota heidän vihollisensa. Heidän epäilynsä levisi luottamukseen jokapäiväisestä ravinnosta. He epäilivät Jumalan kykyä suojella heidän lapsiaan. He epäilivät, pystyisikö Hän johtamaan heidät Luvattuun Maahan. He epäilivät Hänen edes olevan heidän keskellään. Siksi Jumala sanoi heille: ”Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan, Kaislameren tietä …sillä minä en ole teidän keskellänne”(5. Moos.1:40, 42).

Jos meillä on epäuskoa jollakin alueella, se leviää jokaiselle muulle alueelle ja saastuttaa koko sydämemme. Saatamme luottaa Jumalaan määrätyissä asioissa, sellaisissa kuin pelastus uskon kautta, Hänen kaikkivoipuutensa, Hänen Henkensä asumisen meissä. Luotammeko Hänelle kuitenkaan tulevaisuuttamme? Uskommeko, että Hän antaa meille terveyttä ja pitää huolta taloudestamme, antaa meille voiton synnistä?

Epäusko johtaa ennakkoluulon syntiin. Luulomme on sitä, että uskomme tietävämme, mikä on oikein. Ylimielisyys sanoo: ”Minä tiedän tien,” ja toimii omin päin.

Tässä on kuitenkin kyse toisesta synnistä, johon Israel lankesi epäuskossaan. Kun Jumala käski heidän kääntyä takaisin erämaahan, he eivät halunneet totella. Sen sijaan he tulivat Mooseksen luo sanomaan: ”Selvä, me olemme tehneet syntiä. Ymmärrämme sen nyt. Nyt olemme valmiit tottelemaan Jumalan käskyä ja lähdemme vihollista vastaan.” Taaskin he ottivat asiat omiin käsiinsä.

Monet epäilevät uskovat tekevät surullisen virheen merkittävällä tavalla: Kun he lankeavat uskon asiassa, he kääntyvät lihan puoleen. He tekevät sitä, mitä luulevat heiltä toivottavan, mutta itse asiassa kulkevat edelleen omassa viisaudessaan ja voimassaan. Usko vastustaa aina pelon vaikuttamia tekoja ja odottaa Jumalan toimivan. Usko ei koskaan halua toimia ennen Jumalan aikaa.