Thursday, January 26, 2017

LAKKAA PONNISTELEMASTA

”Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut”(1 Piet.2:23).
Ihmeellinen totuus Kristuksen kärsimyksissä on, ettei Hän koskaan puolustautunut niitä vastaan, jotka kohtelivat Häntä huonosti. Joskus jopa uhkailemme Jumalaa tietämättä, mitä teemme. Kun rukouksiimme ei tule vastausta tai tulee perikato, ja näyttää kuin Herra olisi hyljännyt meidät, silloin me vetäydymme pois Hänen luotaan. Kun meillä on kipuja tai koemme itsemme yksinäisiksi ja surullisiksi, alamme ajautua pois. Me laiminlyömme Raamatun lukemisen ja rukouksen, ja uskostamme tulee tylsää ja passiivista.
Joka kerta, kun vetäydymme etsimästä Herraa kokosydämisesti, me uhkailemme Häntä.  Sanomme tavallaan: ”Herra, tein parhaani, ja Sinä hylkäsit minut”. Hän rakastaa meitä niin paljon ja Hän on niin loputtoman kärsivällinen meitä kohtaan, kun meihin sattuu. Hän odottaa rakastavana kunnes palaamme Hänen hellään huolenpitoonsa.
Meidän tulee huolehtia siitä, ettemme anna asenteittemme johtaa meitä pois Hänen luotaan. Jos kieltäydymme heräämästä ja uudistamasta uskoamme ja toivoamme Häneen, me petymme niin, että annamme perään himoillemme ja haluillemme. Sanomme: ”Mitä se kannattaa? Yritän kovasti, mutta en näytä pysyvän voitollisena. Rukoilen Jumalaa auttamaan ja vapauttamaan, muttei mitään tapahdu koskaan.”
Kun antaudumme tällä tavalla huonoihin asioihin, me uhkailemme Jumalaa. Se on ikään kuin pääsemistä ”tasoihin” Hänen kanssaan, koska Hän ei vastannut rukouksiimme meidän aikataulumme mukaan.
Herra yksin on meidän varjelijamme, eikä Hän anna lastensa langeta. Tehkäämme niin kuin Kristus teki, kun Hän ”jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee”(1 Piet.2:23). Jättää asiansa merkitsee sitä, että asetat koko elämäsi Hänen käsiinsä.
Rakas lukija, on toivoa! Lakkaa ponnistelemasta saadaksesi mitään aikaan omin voimin ja jätä ruumiisi ja sielusi sotajoukkojen Herran huolehdittavaksi!