Tuesday, November 13, 2012

MEIDÄN PITÄÄ TARTTUA JUMALAA HÄNEN SANOISTAAN

”Niin Herra sanoi: ’Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat’ ”(1 Moos.18:20). Haluamme kuulla Jumalan armosta, laupeudesta ja pitkämielisyydestä, mutta emme halua kohdata sitä tosiasiaa, että jonakin päivänä hän tulee kaikkea sitä vastaan, mikä on Sodomasta.

Jumala näytti Moosekselle, millainen hän on: ”Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ’Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit’ "(2 Moos.34:6 -7). Silti seuraavassa lauseessa hän lisäsi: ”mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta”(jae 7).

Herra sanoi siis: ”En katso läpi käsien syntiä! Olen kyllä armollinen ja pitkämielinen, mutta tulee aika, jolloin minun kärsivällisyyteni sinun syntejäsi kohtaan loppuu. Silloin Sodoma palaa tulessa”.
Kaksi enkeliä tuli Lootin luokse varoittamaan: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden"(1 Moos.19:15).

Ilmeisesti Loot ei ottanut varoitusta vakavasti, koska hän nukkui seuraavaan aamuun asti, ja niin enkelien piti herättää hänet. Hänen vävynsä varmasti ajattelivat: ”Jos hän olisi uskonut varoitusta, hän olisi jo matkalla pois tästä paikasta. Hän ei usko sitä, miksi meidän pitäisi uskoa?” Tässä on opetus meille kaikille. Meidän pitää elää ikään kuin Kristus palaisi aivan kohta, että muut kuuntelisivat meidän todistustamme.

Uskon ”Jumalan ultimaatumin”, uhkavaatimuksien aikoihin, kun Pyhä Henki tietää, että syntisi vie sinut perikatoon. Herra tulee luoksesi ja sanoo: ”Olen armon Jumala ja haluan vapauttaa sinut tästä. Käänny nyt synnistäsi. Tottele sanaani!”

Näitä ultimaatumeita on läpi Raamatun. Apostolien teot esimerkiksi kertoo meille Ananiaasta ja Safirasta, joita varoitettiin murehduttamasta Pyhää Henkeä valheilla. He olivat tottelemattomia ja valehtelivat siitä huolimatta - ja yhtäkkiä kumpikin kuoli (ks. Ap.t.5).

Ei merkitse mitään, kuinka paljon rukoilet tai paastoat, tai kuinka uskollinen olet Jumalan työssä. Jos et usko Jumalan ottavan vakavasti sinun syntiäsi, petät itseäsi!