Thursday, November 22, 2012

VAPAUDEN ILOINEN SOINTI

Kun riemuvuosi tuli, kaikki velat pyyhittiin pois. Kaikki vuokramaat palautettiin niiden alkuperäiselle omistajalle, mikä tarkoitti sitä, että maanviljelijä sai maansa ja perheensä takaisin. Lue 3 Moos.25.

Voit kuvitella sen ilon ja riemun, joka raikui Israelissa ja Juudassa, kun torvet soivat. Seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä, sillä hetkellä kun ylimmäinen pappi juuri suoritti sovitusuhria, kaikki palvelijat, jotka oli myyty orjiksi, päästettiin vapaiksi. Jokainen omaisuutensa menettänyt sai sen takaisin. Perheet pääsivät jälleen yhteen. Kodit eheytyivät. Oli vapauden ja päästön aika.

Kuvittelen varattomien maaviljelijöiden seisovan entisten palstojensa rajalla odottamassa hetkeä, jolloin torvet soivat. He olivat laskeneet kymmenen vuotta, sitten viisi, sitten yksi vuosi ja nyt he laskivat enää minuutteja kuullakseen torvien soiton iloisen äänen. He varmaan ajattelivat: ”Saan takaisin kaiken menettämäni. Se on taas minun, koska tämä on Riemuvuosi!”
Riemuvuoden aikana ei saanut kylvää eikä leikata satoa. Sen sijaan aika piti käyttää iloitsemiseen. Se oli koko vuoden kestävää joulujuhlaa, Jumalan ylistämistä hänen hyvyydestään, huolenpidostaan ja vapaudesta.

Ymmärrä oikein: Riemuvuoden julistus vapaudesta ei ollut jokin sumuinen ajatus, joka perustui uskoon. Se oli maan laki. Velallisen ei tarvinnut tehdä muuta kuin seistä lain asetuksen päällä. Leeviläiset toimivat laintoimittajina, nimismiehinä ja kaikille taattiin oikeus.
Joskus isäntä saattoi sanoa palvelijalleen: ” Sinä et saa lähteä, olet silti palvelijani! Takaisin työhösi!” Se palvelija saattoi nauraa isäntäänsä kasvoille ja sanoa: ”Me molemmat tiedämme, mitä torven soitto merkitsee. Se on minun vapauteni ihana ääni. Sinulla ei ole mitään laillista oikeutta minuun enää. Olen vapaa”.

Kuinka ihmiset odottivat ja ikävöivät sitä iloista ääntä. Se merkitsi vapautta sanoa: ”Kukaan ei voi enää syyttää minua menneistä. Minut on vapautettu, eikä kukaan voi riistää minulta perintöäni.” Vapautetun henkilön piti kuitenkin toimia vapautensa tai omaisuutensa lunastamiseksi. Hän sai tanssia ja huutaa synagogassa, mitä halusi: ”Olen vapaa! Kaikki on annettu takaisin!” Kuitenkaan hän ei voinut riemuita omaisuudestaan, ennen kuin hän meni ottamaan sen omakseen. Näetkö tämän merkityksen? Useimmat uskovat eivät ole ottaneet omakseen sitä Riemuvuotta, jonka Kristus on antanut heille. Monet ajattelevat, että ”iloinen ääni” on tänä päivänä vain käsien taputusta tai tanssia ylistyksen aikana. Se on kuitenkin paljon enemmän. Jumala kutsuu meitä käyttämään vapauttamme, rauhaamme ja kirkkautta, jotka hän antanut meitä varten syntien anteeksi antamisessa. Meidän pitää mennä ottamaan se omaksemme.