Tuesday, November 20, 2012

RIEMUVUODEN JUHLA

Juutalaisen riemuvuoden vieton historia löytyy 3. Mooseksen kirjan 25. luvusta. Se viettäminen alkaa Herran käskystä, kun israelilaisten piti antaa maan levätä joka seitsemäs vuosi. Seitsemäs vuosi oli sapattivuosi, jolloin maa makasi kesantona. Sen vuoden aikana ei saanut istuttaa, ei koota hedelmiä eikä muutakaan satoa: ”Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi”(3 Moos.25:3- 4).

Jumala siis keskeytti koko maatalouden yhdeksi vuodeksi. Sen aikana Israelin tuli elää ilman, että sillä oli minkäänlaista näkyvää toimeentuloa. Heidän piti antautua täydellisesti Jumalan käsiin, luottaen siihen, että hän pitäisi heistä huolen.

Tietenkin tämä vaati suuren määrän uskoa. Ajattele sitä: Koko vuosi ilman minkäänlaista viljaa ruoaksi, ei viljaa karjan ruoaksi, ei työtä maanviljelijöille, ei työtä viinitarhojen hoitajille.
Useimmat tämän päivän uskovat alkaisivat ahdistua yhdenkin sellaisen viikon jälkeen, saati sitten kokonaisen vuoden. Israelilaisetkin huolestuivat: ”Millä me ruokimme itsemme seitsemäntenä vuotena? Miten saamme ruokaa perheellemme ja karjallemme? Me käytämme kaiken kuudentena vuotena saamamme juuri ennen sapattivuoden alkua. Onko tarkoitus istua toimettomana, kun lapsemme näkevät nälkää? Odottaako Jumala tosiaankin, että katsomme, kuinka viinirypäleet pahenevat köynnöksissään?”

Jumalalla oli kuitenkin oma tarkoituksensa, kun hän määräsi maalle sapattivuoden. Sen tarkoitus oli osoittaa kansalle Jumalan uskollisuutta. ”Jos te sanotte: 'Mitä me syömme seitsemäntenä vuotena, kun meidän ei ole lupa kylvää eikä korjata satoamme?', niin minä käsken siunaukseni kuudentena vuotena tulemaan teille, niin että se tuottaa teille kolmen vuoden sadon”(3 Moos. 25:20- 21).

Mikä uskomaton lupaus! Jumala takasi Israelille kolminkertaisen sadon(ks. jae 22): ”Ja kun te kylvätte kahdeksantena vuotena, on teillä vielä vanhaa satoa syödä; siihen asti, kunnes yhdeksäntenä vuotena sen sato on saatu, on teillä vanhaa syödä”.

Uskon, että Herra sanoo tässä jotakin hyvin tärkeää. Hän lupaa pitää meistä huolen, olkoot olosuhteet mitkä hyvänsä. Hän pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen ja tottelevat häntä.