Tuesday, November 6, 2012

SYDÄMEN KOVUUS

”Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole”(San.29:1).

Heprean kielen vastine sanalle kuritusta saanut tässä jakeessa viittaa parantavaan opetukseen. Sana ei apua ole tarkoittaa ”parantumaton, ei mahdollista vapauttaa”. Ensiksikin tämä jae kertoo meille, että sydämen kovuus on tulosta uudistuvien varoitusten hylkäämisestä ja totuuden syrjään panemisesta. Toiseksi jae kertoo meille, että sellainen kovuus ajan pitkään käy mahdottomaksi parantaa. Ketkä kuulevat näitä varoituksia useimmin? Arvatenkin uskovat, jotka istuvat Herran huoneessa joka viikko kuunnellen nuhdesaarnoja.

Kysyt ehkä: ”Millainen on kova sydän?” Se on päättänyt vastustaa Jumalan Sanan tottelemista, sitä on mahdotonta kolauttaa, ja Pyhän Hengen syytökset ja varoitukset kaikuvat kuuroille korville.

Surullinen totuus on, että uskovien joukot eivät toteuta, mitä kuulevat, vaikka taivaasta lähetetään heidän korvilleen tulisia sanomia. He kieltäytyvät antamasta Jumala tulla sisälle tietyille elämän alueilleen ja niin he jatkavat kuulemista kuuntelematta. Niin kovuus alkaa vahvistua.

Toisaalta on paljon syntisiä, joiden sydämen kovuus on pehmennyt. Ensin he kirosivat Kristusta ja puivat vihaista nyrkkiä Jumalan kasvoille. Kun he sitten kuulivat evankeliumin ja tunsivat Pyhän Hengen puhtaan ja rakastavan moitteen, heidän sydämensä sulivat. He tekivät parannuksen ja kääntyivät Kristuksen luo.

Madalyn Murray O’Hair’in pojan elämä kuvastaa tätä. Hän oli kasvanut Amerikan ehkä kaikkein ateistisimmassa kodissa. Myöhemmin hän työskenteli äitinsä kanssa käyden kampanjaa Jumalaa ja uskontoa vastaan. Kun hän sitten kuuli evankeliumin, hän pelastui kirkkaasti ja hänestä tuli työntekijä, joka saarnasi Kristusta sen sijaan, että olisi kironnut häntä. Hänen kovuutensa saatettiin parantaa myös, koska hän ei ollut istunut kuuntelemassa nuhdesaarnoja ja hyljännyt niitä jatkuvasti.

Omassa kokemuksessani kovimmat sydämet, ne joita ei voi parantaa, ovat aina löytyneet läheltä Pyhän Hengen täyttämiä saarnaajia. Sellaista kovuutta ei ole kylmissä, kuolleissa, muodollisissa seurakunnissa, jossa evankeliumi on vääristynyt jo sukupolvia. Ei, sitä löytyy vain, missä puhdasta sanaa julistetaan saarnatuolista ja se torjutaan penkeistä.