KETÄ ME USKOMME?

Eräs vilpitön uskova mies kysyi minulta: “Ketä me uskomme? Vuosien varrella monet julistajat saivat minut vakuuttumaan siitä, että loppu on lähellä. Silti olemme pettyneet uudestaan ja uudestaan. Tajuan nyt, että jotkut yrittivät vain myydä kirjojaan. Toiset kyllä todella luulivat, että Jumala sanoi heille lopun olevan lähellä. Ketä meidän pitää uskoa?”

Olen joskus ollut hyvin särkynyt Jumalan edessä näiden asioiden takia, huutaen häntä avuksi niin kovalla äänellä kuin kykenin: ”Herra, olen vuosikaudet julistanut tuomion olevan ovella. Olen kirjoittanut kirjoja ja antanut varoituksia tulevasta taloudellisesta ahdingosta ja näen vain päinvastaista tapahtuvan. Näen Amerikan menestyvän, kulkevan iloisesti tietään. Kansamme tappaa viikossa yli viisi tuhatta vauvaa. Me liu’umme epäuskon saastan kuiluun ja työnnämme sinut ulos kaikesta elämästämme. Kuinka kauan Herra?”

Minusta tuntuu kuin lausuisin samoja turhautuneen ihmisen rukouksia kuin Jeremia aikoinaan. Hän vietti vuosia ennustaen uskollisesti tapahtumia, jotka eivät olleet vielä toteutuneet. Hän itki: ”Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua. Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää”(Jer.20:7-8).

Jeremia ei voinut lakata varoittamasta Jumalan kansaa. Vaikka hänen ennustuksensa eivät näyttäneet perustelluilta, hän jatkoi profetoimistaan. Minusta tuntuu, että sama tuli kuin Jeremialla palaa minunkin sielussani. Olen entistä vakuuttuneempi, että kansamme joutuu tuhoisaan lamaan. Pörssikurssit heilukoot kuinka korkealla hyvänsä, tulkoon kuinka hyvää tulosta tahansa, Amerikka on silti kovan törmäyksen partaalla. Jumala on ”kääntänyt kasvonsa” tätä kansaa vastaan sen verenvuodatuksen ja ylimielisyyden takia hänen nimeänsä kohtaan. Tuomio tulee!

Kiitän kuitenkin Jumalaa monista lupauksista, joita hän on antanut meille Sanassaan suojella ja siunata kansaansa kaikkien myrskyjen läpi.

Jumalan rukoilevan kansan ei tarvitse pelätä. Ei tarvitse olla huolissaan. Taivaallinen Isämme pitää kaiken hallinnassaan. Vaikka näen hänen tuomionsa lähestyvän kansaamme, iloitsen, koska tiedän, mitä Herra on luvannut Sanassaan.

”Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan. Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra” (Ps. 9:8- 10).