Wednesday, January 29, 2014

MOOSES YLISTI

Kun Mooses näki Jumalan kirkkauden ilmestyessä, että hän on hyvä rakastava, huolehtiva, armollinen ja anteeksiantava, hän äkkiä painui polveilleen ja ylisti: ” Niin Mooses kumartui nopeasti maahan ja rukoili ja sanoi”(2 Moos. 34:8).

Jumalan luonteen paljastuminen sai tämän miehen ymmälleen. Hän näki, kuinka armollinen, pitkämielinen ja kärsivällinen Jumala on, myös uppiniskaisten, epäjumalanpalvelevien ja niitten lapsiansa kohtaan, jotka murehduttavat häntä. Moosesta liikutti tämä ilmestys niin, että hän äkkiä juoksi pois kallion suojasta, kaatui maahan ja ylisti häntä!

On tärkeää huomata, että tässä ensimmäistä kertaa mainitaan Mooseksen ylistävän. Ennen tätä Jumalan kirkkauden ilmestymistä, näemme Mooseksen rukoilevan, itkevän, anovan Israelin Jumalaa, puhuen hänen kanssaan kasvoista kasvoihin. Me kuulemme hänen laulavan Herran ylistystä Punaisen Meren ylityksen jälkeen ja huutavan Herraa avuksi Maaran katkeran lähteen luona. Me kuulemme hänen rukoilevan epätoivoisena Refidimissä, kun kansa oli valmis kivittämään hänet veden puuttuessa. Tämä on silti ensimmäinen kerta, kun luemme sanat: ”Mooses ylisti”.

Uskon, että tämä yksi jae kertoo meille paljon enemmän omasta seurakunnastamme tänään. Se sanoo, että uskovat voivat rukoilla ahkerasti palvomatta Jumalaa oikeasti. On mahdollista taistella rukouksessa ja olla esirukoilija, ja silti Jumala jää vaille palvontaa. Voit pyytää pelastumattomien lastesi puolesta, rukoilla kokonaisen seurakunnan tarpeiden puolesta, olla pyhä ja nöyrä, etsiä Jumalan tehtävää ja silti et oikeasti palvo häntä!

En halua lisätä palvonnan määritelmien listaa. On jo julkaistu tarpeeksi kirjoja eri palvonnan tekniikoista. Lyhyesti haluan sanoa: palvontaa ei voi oppia! Se on spontaania ilmausta, sydämen toimintaa, kun on saanut nähdä Jumalan kirkkauden ja hänen uskomattoman rakkautensa ilmestyvän.
Palvonta on kiitollisuuden osoitusta. Se tunnustaa, kuinka meidän olisi pitänyt tuhoutua syntimme tähden jo aikoja sitten, tuntien Jumalan täydellisen vihan kaikkia epäonnistumisiamme ja vikojamme kohtaan. Jumalan sen sijaan tuli luoksemme täydellä voimallaan ja ilmestyi meille sanoen: ”Silti rakastan sinua”.

Tässä kohdin Mooses ei enää pyytänyt mitään Israelin syntisen kansan puolesta eikä hän anonut Herralta johdatusta. Hän huusi ääneen vapautuksen ihmettä ja voimaa ja viisautta. Hän oli ihmeissään Jumalan kirkkauden ilmestymisestä.